Kaksi viikkoa töitä jo takana tai ei oikeastaan. Viime viikolla olimme kaksi päivää arjessa ja sitten pikkuiselle nousi kuume joten olimme loppuviikon kotona. Isomman kanssa poikkesimme pariin otteeseen tuona aikana uudessa päikodissa tutustumassa. Alkuinnostuksen jälkeen eilen ja tänään päiväkotiin on jääty itkun kanssa, hänellä on niin pikkusiskoa ikävä. Ja arvaahan sen miltä äidin sydämmessä tuntuu kun lapsi ei halua mennä hoitoon vaan haluaisi olla äidin kanssa kotona... voi että, kyllä on äitikin kyyneliä vierittänyt, muka salaa. Toivon tämän olevan vain väliaikaista äidin kokeilua ja menevän pian ohi. Päivät hänellä kuitenkin on mennyt hyvin ja touhua riittänyt ja kavereita eikä äitiä ole sen ihmeemmin kaivattu.
Pikkuinen on jäänyt suht reippaasti perhepäivähoitajalle, vaikkakin hetken itkien niin on sitten päivä mennyt hyvin. Tosin kun kurvaan pihaan ja hän minut tai auton näkee niin parahtaa itkuun. Isä ei nyt tunnut kelpaavan mihinkään, on äidin tyttö, toivottavasti sekin jokin vaihe sillä isä kelvannut tähän asti ihan hyvin. Vai alkaako isän poissaolo raksalla nyt näkyä?
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti