Enterorokko

Aargh! Niin meillä on kaupantekijäisiksi Minillä enterorokko eli jonkin asteinen suu-ja sorkkatauti. Rakkuloita joka puolella, lapsi tuskainen ja itkuinen. Alkoi su-ma yönä kuumeella. Eilen jo oli parempi, mutta nyt taas ollut huonompi. Sepon kanssa kotona. Jalat ihan rakkuloilla ja suun ympärys. Alankin soittamaan terveyskeskukseen, että pitäiskö varata päivystysaika vai seurataanko vielä.

Niinhän siinä kävi...

...että kaupat peruttiin. Onneksi välittäjä ei alkanut periä vielä omiaa kun kauppahan olisi pitänyt syntyä kun ehdot ei vielä peruuttanut asiaa. Yhteiymmärryksessä peruttiin. Saatiin jo samoilta uusi tarjous, mutta ihan eri summissa. Tehtiin vastatarjous, tultiin vastaan kun meni noin vaikeaksi, mutta eivät siihen tarttuneet. Ovat edelleen miettimässä ja kyselleet välittäjältä, mutta onneksi Sirpa on ollut toisaalta meidän puolella ja sanonut ettei niiden ole pakko myydä jos ei summa miellytä. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa myyntisopimuksen puitteissa. En jaksa uskoa, vaikka sydämmessä syvällä haluaisi niin.

Uuden kodin piirrustukset alkaa olla valmiit. Miten kiva olisikaan paneutua sen suunnittelu-ratkaisuihin oikein tosissaan. Keittiötä ja pintoja, voi vitsi, mutta kun ei niin ei.

Ei se nin näppärästi käynytkään

Mutkia matkaan. Tarvitaan poikkeuslupa. Käsittely vie aikansa, myönnetään kyllä oletettavasti, mutta vie aikansa et saas nähdä mitä ostajat sanoo moiseen. Ei me ainakaan olla mitään tietoa yritetty pimittää. Ois vaan pitänyt tarkemmin selvittää asia etukäteen. Toivottavasti ostajatkin ihan ok ihmisiä, et ymmärtävät tilanteen. Tosin ymmärrän kyllä, että he olisivat mahd nopeasti yläkerran halunneet, mutta tilanne nyt tämä. Ei voi mitään.

Jiippii!!

Niin se vain sitten käy äkkiä kun niikseen tulee. Elikkä viikko sitten maanantaina kävi asunnon pällistelijöitä ja torstaina kävivät uudelleen raksamiehen kanssa katsomassa yläkertaa ja perjantaina tekivät tarjouksen. Lauantaina sen ehtoja vähän rukkasimme ja lauantai iltana he hyväksyivät vastatarjouksen. Hoh, vuoden loppuun pitäisi olla pois, tässä nyt ihmettelen mistä tempaistaan vuokra-asunto, mutta ehkä asiat järjestyvät, niin kuin tämäkin. Yksi uusi paritalon puolikas olisi vuokrattavana kun ei ole mennyt kaupaksi, mut siinä on vuokra tonnin ja mietityttää et millä sit lyhennetään lainaa kun sitä kuitenkin joutuu ottamaan jossain vaiheessa.

Eilen sitten pyörittiin asta-messuilla keräilemässä esitteitä ja muutama sana vaihdettiinkin muutamien kanssa. Tuntuu et kiire tulee, kun kaikkia asioita pitäis järjestää, päälimmäisenä se vuokra-asunto.

Perjantai Aleksis Kiven päivä

Kyllä on taloa tällä viikolla syynätty oikein urakalla. Parina iltana sama pari ollut pyörimässä ja ihmettelemässä. Tekevät ehkä tarjouksen, mutta epäilen hinnan jäävän aika alhaiseksi, et tuskin etenee mihinkään. Ei mielestäni olisi tarvinnut kertoa, että mitä siitä on tarjottu. Mä vaan odotan, että loppuis jo tää myyntiaika, aika rankkaa on ollut.

Asta messut olisi viikonloppuna ja saatiin Kalelta liputkin, mut ei oikein jaksa innostua kun ei ole mitään mitä sit suunnittelisi sen perusteella. Itseään vaan kiusaa mennessään. Mut tätä tää nyt vaan on.

Onneksi on perjantai, Leena perheineen tulossa huomenna yökylään.

Julian 1v. synttäriteitä on vietetty

Voi veljet kuinka nopsaan tuntuu aika menevän. Meillä eilen vietettiin pikku Minin 1v. synttäreitä. Mieli on vähän herkässä sen suhteen kun muistaa niin elävästi viime syksyn. Isosisko Veera oli auttamassa pakettien avaamisessa ja ihmettelyssä ja jopa omimassa uudet lelut. Onneksi tytöt pääsivät yhteisymärrykseen ainakin suurimman osan ajasta.

Vieraita oli mielestäni sopivasti. Lisää vieraita on tulossa seuraavina viikonloppuina ja loppua ei näy kun Veeran synttärit sitten lähestyvät kovaa vauhtia. Ja Veera täyttää jo 3v.

Yritän tässä saada plussaa aikaiseksi, ja yrittää tappaa aikaa, jotta ei saldo aina miinuksella jos joskus sitä oikeasti tarvitsisi.

Raijan kanssa aloitettiin dieetti, mutta kaveri petti heti ja jäi saikulle. Mutta eiköhän se tästä, katsotaan montako päivää minä pysyn ruodussa.... ainakin työajalla. Hah!

Aika kuluu

Niin ne ekat kuvat uudesta kodista ei oikein ollut sinnepäinkään. Yllätävän hyvin kuitenkin Kale kritiikin otti, vaikka ensin vähän mutkutteli et tämmöset tilathan te halusitte ja et rahaa kuulemma oli. Niin, niin, mutta siihen 160 neliöön. No, siinä sitten sitä pohdittiin jonkun aikaa miten tehdään ja lopulta saatiin ihan kehuja, että hyvät näkemykset meillä talosta on. Tässä nyt taas puolitoista viikkoa jo siitä vierähtänyt, että odotellaan. Onneksi ei todellakaan ole mikään kiire.

Olin tuossa pari päivää poissa kotoa. Seppo oli ekan kerran koko yön lasten kanssa yksin kotona. Sanoi, ettei yh:n arki kyllä kaksista olisi noin pienten kanssa. Nukkuminen kuulemma oli ollut huonoa kun Veera oli nukkunut välillä päällä yms.

Onneksi on perjantai.